Käyttökokemuksen parantamiseksi tämä sivusto käyttää evästeitä (Lisätietoja). Käyttämällä palvelua sallit evästeiden käytön.

Päivä 10. Pudasjärvi - sinne on päästävä!

Päivä alkoi mukavasti hotellissa syödyn tukevan aamiaisen jälkeen. Kävelimme ystäväni Osmon kanssa n. 3 km hänen autolleen. Olimme päätyneet palaverissa, että koska "poistuminen" Jyväskylästä on kävelyreittejä niin "sekava" hän vie minut autolla n. 6 km kohtaan, jossa motari loppuu ja jatkan siitä kävellen. Ratkaisu oli varmaankin oikea, sillä monet olivat varoittaneet "pujottelusta" kaupungista ulos.
Kävely Äänekoskelle oli aika yksitoikkoinen, vain lohikeitto Hirvaskankaalla katkaisi yksitoikkoisen kävelyn. Äänekoskella alkoi sitten tapahtua.

Paikkakunnan ainoa hotelli, johon minun piti majoittua olikin "suljettu". Henkilökuntaa ei kuulema ole viikonloppuina kuin sopimuksesta paikalla. Numeroa, josta voisi respaa voisi kysellä ei löytynyt hotellin ovista, seinistä, eikä ikkunoista. Netistä löysin hotellin numeron, johon ei kuitenkaan useista yrityksistä huolimatta vastattu.
Kävin kysymässä jopa viereisestä marketista tietävätkö he jotain. Kassat ja asiakkaat yrittivät arvuutella mistähän kontakti löytyisi, mutta tulosta ei saatu. Lähdin apein mielin etsimään telttapaikkaa. Kurkin pusikoita niin tiiviisti, että yksi saksalainen maailmanmatkaaja pysähtyi ja kyseli onko jotain ongelmia?
Juttelimme hetken ja vaihdoimme blogiemme osoitteet, sitten jatkoimme kumpikin suuntaamme.

Näin pizzerian ja päätin poiketa syömään.
Paikkaa piti Turkista, Ankarasta Suomeen muuttanut yrittäjäperhe, johon kuuluu: isä Kara Hamit, äiti Sabiha Kara, poika Aykan Ugur ja työntekijä Seppo Özer. Syödessäni erittäin hyvää pizzaa kerroin heille tarinaani ja esittelin pudis.fi-sivuja. Perheen poika katseli kiinnostuneena sivuja aina, kun töiltään ehti. Jonkun ajan kuluttua hän huikkasi "Eero kyllä me sinulle yöpaikan keksimme". Loppuilta menikin sitten heidän kanssaan jutellessa ja toisiamme kuvatessa. Nyt kirjoitan tätä noiden avuliaiden ja ystävällisten ihmisten järjestämässä mukavassa ja lämpimässä huoneessa.
Koskahan me suomalaiset oppisimme kanssaihmistemme pyyteettömän auttamisen taidon?

Eero

IMG 1031 2

Maailmanmatkaaja, joka pysähtyi kysymään onko minulla jotain ongelmia.