Käyttökokemuksen parantamiseksi tämä sivusto käyttää evästeitä (Lisätietoja). Käyttämällä palvelua sallit evästeiden käytön.

Ilmoita tapahtumasta | Palaute

pudis.fi

- tilaa temmeltää -

Pudasjärven Pintamolta kotoisin olevat Iida ja Jalmari Lassinniemi muuttivat Boråsiin vuonna 1966. Molemmat olivat olleet työssä Taivalkoskella, kun paikallinen sementtivalimo meni konkurssiin ja Jalmarille lyötiin lopputili kouraan.

Töitä ei ollut lähiseudulla tarjolla ja vaihtoehtona oli enää lähteä Ruotsista lomalla olleen Ruottisen Pekan kyytiin. Lassinniemet asettuivat Svaneholmin siirtolaislähiöön ja perheen elintaso parani kertaheitolla. Jalmari sai heti töitä kumitehtaalta ja kuukauden kuluttua muun perheen kanssa seurannut vaimo pääsi tekstiilitehtaaseen: – Suomalainen kun on hullu tekemään, kun urakkapalkalle pääsee, ja siksi meikäläisistä vieraalla maalla tykättiin.

Pudasjärveltä lähti Ruotsiin hurjimpina vuosina 1970-luvun taitteessa yli 800 asukasta. Parempi elämä houkutti selkosilta luvattuun lännen maahan. Mitä tapahtui lähtijöille, jääneille ja joskus palanneille sekä koko Pudasjärvelle siirtolaisilmiön kourissa? Pudasjärven Ruotsin-siirtolaisuuden vaiheet on nyt tutkittu Juha Hagelbergin toimittamassa historiateoksessa, joka julkaistaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla.

Kirja taustoittaa pudasjärveläisten siirtolaisuutta 1600-luvulta lähtien, mutta merkittävin osuus kirjasta käsittelee 1960-luvulta alkanutta suurta siirtolaisuusaaltoa ja sen vaikutuksia pudasjärveläisiin Ruotsissa ja kotimaassa. Jopa kokonaisten kylien tyhjentyminen jätti paikkakunnalle trauman, joka on tähän asti jäänyt käsittelemättä.

- Ihmisillä oli valtava tarve kertoa kokemuksistaan. Kirjaa varten haastateltiin 120 henkilöä, kirjan toimittanut Juha Hagelberg kertoo.

- Koko ajan olin töissä. Rahaa tuli, mutta … siinä kai se oli perimmäinen syy, kun muija aikanaan lähti. Rahalla ostettiin mökkejä, asuntovaunuja ja veneitä. Ikinä niitä ei ehtinyt käyttää. Joskus myöhemmässä vaiheessa kun pääsi mökillä käymään, niin yksin sai mennä. Perhe oli jo kasvanut erilleen. Siihen työntekoon oli kai opittu pienestä pitäen. Jo äiti opetti, että työ on ihmiselle tärkeintä. Oppi meni perille. Niinpä se sai viettää joulunsa yksin, kun koko perikunta oli aina jouluna töissä, kun siitä sai hyvät ylityöprosentit. (Risto Ikonen, Tukholma)

Kirjasta saa kattavan kuvan Ruotsiin lähdön syistä, elintason eroista, kieliongelmista, kesälomareissuista ja koti-ikävästä ja osan kotiinpaluusta niin lähtijöiden kuin jääjienkin näkökulmasta.

- Joka kesä käytiin Suomessa lomalla. Oli aina sovittu, että Suomessa puhutaan suomea. Vähintään Haaparannassa auton takapenkkikin vaihtoi puhekielen suomeksi. Paluumatkalla tuli samassa paikassa vaihto toisinpäin. Teini-ikäisinä eivät enää halunneet lähteä Suomeen, vaikka oli mummua ikävä. 18 vuotta kun täyttivät, ottivat Ruotsin kansalaisuuden ja kaikilla on nyt ruotsalaiset puolisot. Lastenlapset ei puhu suomea kuin muutaman sanan. (Ritva Mäntykenttä, Katrineholm)

Kirja on elämänhistoriallista ja laadullista siirtolaistutkimusta, jota tekijöiden toivon mukaan myös tutkimuksen kohteet ymmärtävät. Heille se on suunnattu – ei pelkästään pudasjärveläisille tai täältä lähteneille, vaan kaikille, jota ilmiö on jollain tavalla koskettanut ja koskettaa yhä. Poikkeuksellinen tämä teos on siinäkin mielessä, että tämän teoksen tekijät tuntevat tutkittavansa. Suurin osa kertojista esiintyy omilla nimillään

- Suomeen tulin niin sanotusti puolikielisenä ja olin ensimmäinen maahanmuuttaja, jonka takia Pudasjärven koulutoimi meni sekaisin. Olin pieni kriisi paikalliselle koulumaailmalle. Ei ne alkuun tienneet, mitä tehdä ja miten saisivat minut ottamaan muut kiinni opetuksessa. Suomessa tuli joskus eteen myös niitä hurri-juttuja ja taisivat vaatetuksestakin mainita. Mulla kun oli sellainen Ruotsista tuotu muotivyö. Ei niillä puheilla vaikutuksia ollut. Jollain tavalla ne jaksoi jättää taakseen. Kyllä sitä alkuun monesti ajatteli, että olenko suomalainen, ruotsalainen vai mikä? Päätin olla silloin ruotsalainen, kun se itselle sopi. Jaana Valkola (os. Turpeinen)

Pudasjärvi on 1960-luvulta saakka ollut muuttotappioaluetta. Siirtolaisuuden osalta tilanne on kuitenkin kääntynyt toisin päin. Tänä päivänä Pudasjärvelle muuttaa vuosittain ulkomailta yli kymmenkertainen määrä ihmisiä kuin heitä sinne lähtee. Kirjasta voi etsiä vastauksia myös siihen, löytyykö menneiden aikojen siirtolaisuudesta yhtymäkohtia ja työkaluja tämän päivän maahanmuuttajien kotoutumiseen.

Projektin ohjausryhmää luotsaava pudasjärveläinen Hilkka Parkkisenniemi sai idean kirjaan tehdessään 2014 valmistunutta teosta Juho Kuopuksen kuvista Siuruanjokivarresta 1900-luvun alusta. Siinä yhteydessä nousi esille myös kuvia ja muistoja Ruotsin-siirtolaisuudesta. Asiantuntevassa ohjausryhmässä ovat mukana kirjan toimittajan lisäksi Eino Siuruainen, Pauli Harju, Paavo Pikkuaho, Martta Oinas-Panuma ja Tomi Timonen. Kirjaa rahoittamassa ovat olleet Pudasjärven kaupungin lisäksi Pudasjärven seurakunta, Osuuspankki, Kontiotuote Oy, PVO-Vesivoima Oy ja Pölkky Oy sekä Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto ja Pohjois-Pohjanmaan liitto.

Kirjan ennakkotilaukset Hilkka Parkkisenniemeltä, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., p. 0400 198 378. Kirjan hinta on 40 euroa (+ postikulut). Suurempien määrien toimituksesta voidaan sopia erikseen. Kirjaa myydään myös Pudasjärven markkinoilla 7.–8.7.2017.

Medialle voidaan toimittaa sähköinen arvostelukappale: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Kirjan julkaisua juhlitaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla Pudasjärvellä lukuisilla oheistapahtumilla. Lisätietoja tapahtumista: www.pudis.fi

Lisätietoja kirjasta: Juha Hagelberg, p. 040 531 9677, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., Hilkka Parkkisenniemi, p. 0400 198 378, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..